Stipendi 2013
En pidä sanasta inspiraatio. Se on omasta näkökulmastani sana, joka sekä jättää liikaa epämääräistä tilaa inspiroituneeksi viitatulle henkilölle että muodostaa omituisen epäsuhdan inspiroituneen ja ei inspiroituneen tekemisen ja tekijän väliin.
Mikä inspiroi sinua? En pidä sanasta inspiraatio. Minulle se pitää sisällään valtavia ongelmia. Se on omasta näkökulmastani sana, joka sekä jättää liikaa epämääräistä tilaa inspiroituneeksi viitatulle henkilölle/henkilöille että muodostaa omituisen epäsuhdan inspiroituneen ja heti minun ajatuksissani taustalle ilmestyvän ei inspiroituneen tekemisen ja tekijän väliin.
Minun näkökulmastani inspiraatio on monessa mielessä osa eräänlaista uskomusjärjestelmää, jolla voidaan kohottaa jokin ajattelumalli, ihmisryhmä, teko tai yksittäinen henkilö kokonaan tai osittain kriittisen analysoinnin ulkopuolelle. Ikään kuin inspiraatio olisi jonkinlainen positiivinen tabu, jonka osaset on tarkoituskin jättää määrittelemättä, jotta voidaan muodostaa vihkiytyneiden sisäpiiri ja asian nyansseja ymmärtämätön ulkopiiri.
Minua inspiroivat: ihmiset, kengät, tilat, muiden ihmisten ideat, organismien eri vaiheet, kokonaisuuksien hahmottamiseen puuttuvat aistit.
Suunnittelen teoksen etukäteen, ja sitten teos ei yleensä näytä kovinkaan paljon siltä, miten sen olin mielessäni ajatellut, kun olen mielestäni saanut sen valmiiksi.
Kun olen ensin piirtänyt ja tehnyt muistiinpanoja tulevasta teoksesta, aloitan monesti puurakenteilla tai muovailemalla asioita joko plastoliinista tai erityyppisistä savista.
Monimutkaisempien muotojen ja eri materiaaleja yhdistelevien teosten kohdalla teen yleensä jonkin verran materiaalikokeiluja ja toteutan teoksen lopullista kokoa huomattavasti pienempänä mallina. Joissain tapauksissa mallin tekeminen ja materiaalikokeilut ovat kuitenkin täysin poissuljettuja vaihtoehtoja, koska nimenomaan pyrin lopullisessa teoksessa tiettyyn määrään kontrolloimattomuutta. Näitä teoksia toteuttaessani yritän ajaa itseni tilanteisiin, joissa teoksen sisältö ja fyysinen olemus eivät täysin voi olla hallinnassani.
Ennen taiteellinen työskentelyni oli täysin ankkuroitu näyttelytilaan ja sen luonteeseen. Nykyisin pidän hyvänä asiana, että olen joskus ollut jollain tapaa todella kiinnostunut eri näyttelytilojen tarjoamista mahdollisuuksista.
On kuitenkin helpottavaa huomata, että mitä keskittyneemmin pohdin teoksen sisäisiä rajoituksia ja taiteen esittämisen konventioiden raakamateriaalina toimivaa kaikkea maailmaa ja kaikkia ihmisiä, pystyn paremmin kohdistamaan kriittisen katseeni teoksieni idean ja toteutettavan fyysisen muodon ongelmakohtiin, jolloin stressaannun vähemmän tiloihin liittyvistä ongelmista.
Teoksesta Kaikin Tavoin (2017) – Uutta suomalaista kuvanveistoa
Lisää teoksia löydät taiteilijan kotisivuilta.
