Monumentit

”Taiteen tekemisen perimmäinen viehätys on sen vaikeudessa. Vereslihalla oleminen, kuilun yli kulkeminen kuuluu tähän ammattiin. Jatkan näin, kunnes seinä tulee eteen, eikä sellaista vielä ole näkyvissä. Aina kun pitäisi olla viimeinen nurkka edessä, sieltä lähtee tie eteenpäin, jokainen työ räjäyttää uuden maailman esille.” – Raimo Utriainen

Ida Aalberg -monumentti (1972) oli uuvuttava ponnistus ja Utriaisen viimeinen pronssiveistos. Mittava teos oli ikään kuin prisma tai suurennuslasi, jonka läpi hänen työnsä ja tavoitteensa asettuivat erilaiseen valoon ja ohjasivat hänen taidettaan uusiin ja yllättäviin suuntiin. Voittoisa kilpailuehdotus suureen sälerakenteiseen Vooki-veistokseen (1974) valmistui jo samana vuonna.