Päivi Häkkinen

Minua inspiroi milloin mikäkin; henkilökohtainen elämä, tunnekuohu, jokin teos taidehistoriasta tai tietty teema, ihmisten käyttäytyminen, absurdi maailma.

Suunnittelen tietyn idean tai kohtauksen melko pitkälle, kirjoitan työhuoneen seinät täyteen. Melkein aina siitä tulee kuitenkin jotain ihan muuta. Pyrin suunnittelemaan teoksen perinpohjaisesti ja lukemaan aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Usein tämä ei näy mitenkään lopputuloksessa, eikä se ole sitten enää merkityksellistä. Siksi en mielelläni puhu ”teoksen lähtökohdista”, koska kukaan ei kuitenkaan tajua niistä mitään, ja tämä sopii minulle aivan hyvin.

Käyttämäni materiaalit ja tekniikat ovat muotoutuneet ajan myötä, en ole mitenkään erityisesti valinnut mitään. En juurikaan pidä käyttämästäni tekniikasta, noin teknisesti ajateltuna. Vihaan käyttämiäni materiaaleja, mutta ne palvelevat matkalla kohti lopputulosta.

Suurinta iloa tuottaa itse tekeminen ja muusta maailmasta pakeneminen. Vain siinä mielikuvitusmaailmassa eläminen, niin ettei tarvitse ajatella mitään muuta.