Stipendi 2001
Näen teokseni onnistuvan parhaiten, kun ne saavuttavat päättymättömyyden teoksina, joille on vaikea määritellä alkua, loppukohtaa tai vaihtoehtoisesti valmista tai keskeneräistä muotoa. Teokset sijoittuvat muotoutumisen vaiheeseen, ne ovat tulossa jostakin ja siirtymässä jonnekin toisaalle.
Olen ”klo 8–16-taiteilija” ja menen työhuoneelleni joka päivä, jos vain mahdollista. Työskentely ei oikeastaan koskaan ole ongelmallista.
Työskentelen hyvin eri tavoin riippuen teosideasta. On vaikea sanoa, milloin suunnitelma muuttuu teokseksi. Raja suunnitelman työstämisen ja sen teokseksi muotoutumisen välillä on liukuva. Joskus suunnitelma oikeastaan on itse teos.
Ideapohjaisissa työskentelytavoissa teos valmistuu mielessä hyvin pitkälle, ja sen muuttuminen konkreettiseksi vaatii vain toteutuksen.
Pääasiassa kuitenkin työskentelen prosessin ohjaamana. Teoksilla on lähtökohta, joka voi olla visuaalinen, rakenteellinen, materiaalinen tai ideapohjainen. Työskentelyä aloittaessani pyrin siihen, että en toteuttaisi teosta ennakkokaavan mukaan vaan että teos orgaanisesti löytäisi muotonsa. Tämä mahdollistaa odottamattomien yhdistelmien ja ideoiden syntymisen. Työprosessi varsinaisesti synnyttää teoksen. Alkuperäinen lähtökohta usein katoaa ja teos saa uuden muodon.
Usein suhteutan työskentelyni johonkin olemassa olevaan tekniikkaan tai materiaaliin ja pyrin niihin peilaamalla rakentamaan uuden tavan työskennellä. Vältän tietyn välineen ottamista annettuna, valmiina tekniikkana, vaan pyrin aina laajentamaan ja kyseenalaistamaan välineen ajattelua ja mahdollisuuksia. Oikeastaan pyrin sijoittamaan valitsemani välineen tai tekniikan ennalta määriteltyjen kategorioiden väliin.
Värjätystä kipsistä tehdyissä teoksissa pyrin luomaan neutraalin materiaalin, joka yhdistäisi luontevasti sekä kolmiulotteisen että värillisen ajattelun. Videoinstallaatioissani sarjakuvan ja maalaustaiteen traditioon pohjautuva kuvakieli siirretään ajallisen välineen sisään. Tästä yhdistelmästä syntyy lähtökohtiensa hybridi, ajassa muuttuva koko kuva-alalla tapahtuva kerronnallinen kuva.
Teos on aina katsojan ja teoksen vuoropuhelu, jolloin katsoja täydentää teoksen omalla näkemyksellään ja tulkinnallaan. Teos varsinaisesti valmistuu vasta tässä yhteistyössä.
Vaikeinta on määritellä teos valmiiksi sen ulkoisten ominaisuuksien kuten esteettisten, sommitelmallisten tai rytmisten syiden perusteella. En aina ymmärrä, miksi tietty minun tekemäni esteettinen ratkaisu olisi parempi kuin joku toinen. Jokainen ratkaisu kuitenkin viestii jotakin teoksen kautta.
Näen teokseni onnistuvan parhaiten, kun ne saavuttavat päättymättömyyden, teoksina joille on vaikea määritellä alkua, loppukohtaa tai vaihtoehtoisesti valmista tai keskeneräistä muotoa. Teokset sijoittuvat muotoutumisen vaiheeseen, ne ovat tulossa jostakin ja siirtymässä jonnekin toisaalle.
Teoksesta Kaikin Tavoin (2017) – Uutta suomalaista kuvanveistoa
Lisää teoksia löydät taiteilijan kotisivuilta.
