Stipendin 2026 saajaksi on valittu Maija Fox. Stipendin saajan on aiempien vuosien tapaan valinnut säätiön hallituksen nimeämä riippumaton asiantuntijaryhmä, jonka muodostivat tänä vuonna kuvataiteilijat Mimosa Pale ja Tiina Raitanen. Vuodesta 2000 jaetun stipendin suuruus on tänäkin vuonna 12 000 euroa.
Maija Fox (s. 1998) asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemian kuvanveiston osastolta 2022. Fox on suorittanut aiemmin kuvataiteen kandidaatin tutkinnot, BA hons Sculpture & Environmental Art, The Glasgow School of Artista 2019 sekä BA hons Sculpture & Spatial Practice, Victoria College of the Artsista Melbournesta 2018.
Maija Foxin teoksia on nähty viimeksi mm. yksityisnäyttelyssä Hard Shoulders, Sinne, Helsinki 2026; duonäyttelyssä Bianca Hlywan kanssa, Kohta, Helsinki, 2026; A base of a crane, Galleria Sculptor, Helsinki 2025; On animated architecture -ryhmänäyttelyssä, Soft Power, Berliini, Saksa 2024; A Maple Wingnut; with lineage it lands, St. Chads, Lontoo, Iso-Britannia, 2024 sekä Kotibileet -ryhmänäyttelyssä, SIC, Helsinki, 2024. Hänen teoksiaan on Suomen kansallisgallerian kokoelmassa. Lisätietoja taiteilijan kotisivuilla.
Raadin perustelut
Fox on osoittanut poikkeuksellista lahjakkuutta sekä taitoa kuvanveistäjänä. Hänen veistokset ovat vaativia moniosaisia kokonaisuuksia, jotka ottavat ilahduttavalla tavalla haasteellisetkin näyttelytilat haltuun. Veistosinstallaatiot vakuuttivat asiantuntijat sisällöllisellä herkkyydellä, yksityiskohtien taidokkaalla työstöllä sekä mittasuhteiden rohkeudella.
Fox käyttää veistostensa materiaaleina alumiinia, messinkiä, kiveä ja terästä. Jokainen materiaalivalinta on tarkkaan harkittu ja valittu. Hänen veistosinstallaatiot sisältävät valettuja, hitsattuja, kudottuja ja veistettyjä elementtejä. Tämä eri tekniikoiden kirjo samoja materiaaleja kohtaan sekä materiaalien kantamat merkitykset tuovat esiin materiaaleissa piilevät syvät mahdollisuudet ja historian kerrostumat. On ilahduttavaa nähdä miten Foxin ajattelu rönsyilee muodosta toiseen järeyden ja haurauden välillä. Hän hallitsee laajan työskentelytapojen kirjon ja veistosten syntyprosessin olennaisena osana on itse tekeminen.
Maija Fox tarkastelee teoksissaan kulttuurin, työn ja yksilön välisiä suhteita. Teoksissa näkyy viitteitä maanviljelykseen, teollisuuteen ja rakennetun ympäristön laitakasvustoihin. Hän haluaa kiinnittää huomion asioiden viereen, pysähtyneisiin rakenteisiin, joissa kuitenkin tapahtuu jatkuvasti pientä muutosta ja liikettä. Messinkiset ja alumiiniset vesileinikit, ruusunmarjat, kaislat ja vaahteran lenninsiivelliset siemenet yhdistyvät siltarakenteisiin sekä työkoneidein osiin.
Hänen veistosinstallaatioistaan nousee esille periksiantamattomuus, tekninen monipuolisuus ja ennakkoluuloton asenne mittakaavoja kohtaan. Teokset toimivat jännittävillä tavoilla niin galleriatiloissa kuin ulkona rakennetussa ympäristössä. Esimerkiksi A Maple Wingnut on nähty monikerroksisen talon katolla sekä uudelleen varioituna St. Chads -galleriatilassa. Foxin veistoksissa on alumiinin käytön kautta kiinnostava yhteys Raimo Utriaisen tuotantoon. Foxin veistoksissa alumiinilevyt muodostavat arkkitehtonisia rakenteita, kuten Utriaisenkin veistoksissa. Fox kuitenkin sekoittaa pelkistettyjä rakenteita ja näyttää kuinka alumiini taipuu valettuna eläviä kasvustoja ja maiseman pieniä yksityiskohtia esiin nostavaksi materiaaliksi.
Miltä tunnustus taiteellisesta työstä tuntuu, Maija Fox?
Olen äärimmäisen kiitollinen saadessani Raimo Utriaisen stipendin. Tuntuu todella merkitykselliseltä, että työni on saanut tunnustusta ja tukea tässä vaiheessa taiteellista työskentelyäni. Uraansa aloittelevana kuvanveistäjänä tällainen kannustus merkitsee minulle valtavasti ja tarjoaa merkittävää tukea, jonka ansiosta voin jatkaa työni kehittämistä. Olen todella kiitollinen palkintolautakunnalle sekä kaikille niille, jotka ovat vuosien varrella tukeneet taiteellista työskentelyäni ja mahdollistaneet sen, että voin jatkaa tällä polulla.