Antti Oikarinen

Kuvat ovat puhutelleet minua niin kauan kuin muistan, ja olen kai jollain tavalla ollut kiinnostunut taiteesta yhtä kauan. Nuorena en kuitenkaan osannut kuvitella taidetta ammatikseni. Ymmärsin haluavani taiteilijaksi matematiikan opintojeni lopulla. Silloin tajusin, että minulla ei ole pitkäjänteisyyttä tutkijan työhön, vaan tarvitsen suurempaa vapautta pysyäkseni keskittymään. Taiteessa totuus sitoo löyhemmin.

Omaa materiaaliani ovat ideat, käsitteet, väitteet ja määritelmät. Tällaisten asioiden parissa työskentelyni ennen kaikkea tapahtuu. Viime vuosina ideani ovat vaatineet paljon käsityötä, johon on liittynyt erilaisten materiaalien jäljittelyä.

Minua inspiroi halu tietää enemmän niistä teoksista, joita en ole vielä tehnyt ja joista en tiedä vielä mitään.

Suunnittelen teokset yleensä hyvin pitkälle ennen kuin alan työskennellä. Usein kuitenkin poikkean suunnitelmistani. Syntyvälle teokselle on annettava mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Vaikka suunnittelen teokseni tarkasti ja harkitsen ne huolellisesti kaikkia yksityiskohtia myöten, luotan viimekädessä hyvin paljon intuitioon. Intuition läsnäolo yhdenvertaisena täsmällisemmin ymmärrettävien termien kanssa tekee sisäisestä keskustelusta kiinnostavampaa.

Suurinta iloa tuottaa kamppailut sisällöllisten ja teknisten ongelmien kanssa. Kaikkein vaikeinta on uusien ideoiden kehittely. Se on myöskin kaikkein innostavinta.