IC-98

Arkisesti sanoen meistä tuli taiteilijoita siksi, että Visa taiteilijana tunsi taidekentän, jolla meidän metodimme resonoi. IC-98:n alkuperäinen ajatushan ei ollut tehdä taidetta sinänsä vaan kiinnostavia projekteja täysin omista lähtökohdista. On vaikea kuvitella mitään muuta elämänaluetta, missä voisi toimia yhtä autonomisista ja riippumattomista lähtökohdista. Osaamatta täysin sijoittua yleisiin pääosin palkkatyön asettamiin vaatimuksiin ja rajoituksiin, on taiteen tekeminen ollut luonteva valinta. Nykypäivänä kun taiteilijankin on kohta perusteltava oma hyödyllisyytensä yhteiskunnan osana, on tämä vapaavyöhykkeen ajatus entistä tärkeämpi.

IC-98:n projektit ovat luontevin kanava itseilmaisun tarpeelle, jonka syvimpänä periaatteena on mahdollisen suuri vapaus, riippumattomuus ja kompromissittomuus. Teosten taustalla on tavallisesti tarkka konsepti ja käsikirjoitus. Prosessin vaikutus lopputulokseen riippuu luonnollisesti täysin teoksen luonteesta – animaatiossa uskollisuus käsikirjoitukselle on tietyt tekniset rajoitteet huomioon ottaen luontevaa, kun taas paikkasidonnaisessa projektissa kyse on konseptin ja kontekstin loppuun asti jatkuvasta vuoropuhelusta.

Käsin piirretyt animaatiot ovat ensisijaisesti käytännöllinen valinta. Piirrokset olivat osa taiteilijakirjojamme jo ennen kuin aloimme tehdä animaatioita. Liikkuva kuva lisäsi piirroksiin ajallisen ulottuvuuden. Piirtämällä voi myös kuvata vaivatta kuvitteellisia tapahtumia ja luoda fantastisia rinnastuksia ja ristivalotuksia. Esteettisessä mielessä realistisen piirustusjäljen ja (pääosin) kuvitteellisten tapahtumien yhdistelmä palvelee teosten sisältöä, joissa sama asetelma todellisen ja spekulatiivisen välillä toistuu.

Aika on taiteessamme sekä aihe että väline. Näiden erottaminen ei ole kovin mielekästä. Hidas aika, verkkainen rytmi, tarjoaa sekä meille tekijöinä että teoksen katsojalle tilaa ajatella. Aiheena aika muistuttaa kulttuuristen prosessien syyseuraussuhteista ja maailmankuvien muokkaantumisesta osana monimutkaisia ajallisia ja paikallisia verkostoja.

Vaikeinta toteuttamisessa on saada lopputulos vastaamaan alkuperäistä näkemystä. Tavallisesti kyse on teknisistä ja taloudellisista rajoitteista. Teoksen toteutusvaihe on tavallisesti yhtä helvettiä.

Animaatioiden parissa työskentely on joskus todella hidasta. Ideat edeltävät ja vasta sitten mietimme toteutustapaa. Useasti olemme aloittaneet työn median tai materiaalin kanssa, josta meillä ei ole paljoa ennakkotietoa. Projektista tulee oppimisprosessi, mikä osaltaan hidastaa ja hankaloittaa prosessia.

Ehkä suurin – ilon hetki on, kun konsepti loksahtaa paikoilleen, eikä varsinainen toteutus ei ole vielä alkanut. Iloa tuottaa myös teos, joka on uskollinen konseptilleen ja toimii saumattomasti kontekstissa, johon se on suunniteltu tai installoitu. Ja erityisesti: kun tekee yhteistyötä toisen alan taiteilijoiden kanssa, ja lopputulos on enemmän ja parempi kuin kukaan olisi yksin pystynyt.