Jenna Sutela

Alun perin huomio siitä, ettei tekemiseni istu perinteisiin kategorioihin, sai minut ammatillisesti kiinnostumaan taiteista. Ja huomio siitä, että tämä tekeminen tuntuu kuitenkin tärkeältä.

Pyrin valitsemaan median tarinan ja esitystilanteen mukaan. Teokseni alkavat usein tekstistä, jonkinlaisesta spekulatiivisesta fiktiosta. Kehitän sen ympärille erilaisia kerronnallisia muotoja: audiovisuaalisia installaatioita, instrumentteja ja esityksiä. Työskentelen usein kollektiivisesti. Se pitää sisällään keskustelua, ideoiden kyseenalaistamista sekä niiden kehittämistä.

Laboratorio on paikka, jonka tunnen omakseni. Joku kuvaili laboratoriota osuvasti luostarin ja avaruusaseman välimuodoksi, paikaksi, jossa iänaikaiset kysymykset kohtaavat tulevaisuuden teknologian.

En varmaan koskaan tule tietämään, milloin jokin projekti on valmis. Deadlinet asettavat jonkinlaisia raameja teoksille, mutta projektit tuntuvat ikuisilta.

Vaikeinta on perustella itselle, miksi jokin (erityisesti fyysinen) asia kannattaa tuoda maailmaan.

Suurinta iloa tuottaa mahdollisuus kurkistaa erilaisiin maailmoihin, tavata esimerkiksi astrobiologi tai aivotutkija, käyttäen taidetta tekosyynä.

Taide voi tarjota merkittäviä yhteisiä ja yhteisöllisiä kokemuksia. Se sallii meidän kuvitella vaihtoehtoisia elämäntapoja, tarjoten uusia näkökulmia maailmaan.