Oona Tikkaoja

Teosteni lähtökohtana on todellisuuksien moninaisuus. Minua kiehtoo se, miten monia mahdollisuuksia jokaisessa hetkessä on ja miten erilaisia todellisuuksia näistä hetkistä rakentuu ja rakennetaan.

Suunnittelen teokseni kyllä hyvin yksityiskohtaisesti, mutta pidän samaan aikaan auki mahdollisuuden muutoksille. Ajattelen, että olisi itse asiassa huonompi juttu, jos teos ei muuttuisi työprosessin kuluessa – lisääntyyhän tieto, kun asiaan kunnolla perehtyy, ja tämän lisääntyvän ymmärryksen olisi hyvä myös näkyä lopputuloksessa.

Materiaalin valinta on ensisijaista teoksen sisällön kannalta. Toisaalta julkisten teosten kohdalla materiaalivalikko on jo jonkin verran ennalta rajattu. Minua kiehtoo suuresti kolmiulotteisten muotojen rakentaminen kaksiulotteisista kappaleista säteittäisellä tavalla tai origamin tyyppisesti sekä kaavoista ompelemalla että. Tämä ohjaa litteisiin materiaaleihin kuten alumiini- ja akryylilevy, polykarbonaatti, kangas, paperi.

Olen keskittynyt julkisen taiteen tekemiseen luultavasti juuri siitä syystä, ettei paikkaa ja sen henkeä voi sivuuttaa suunnittelussa. Paikkaan sitoutuminen liittyy ehkä kiinnostukseeni todellisuuksien näkyväksi tekemiseen. En ole kiinnostunut irrallisten objektien valmistamisesta, vaan osallistumisesta ympäristöön.

Suurinta iloa tuottaa maailman tutkiminen, asioiden penkominen ja muotoileminen yksinkertaiseksi teoksi, jossa yksi pieni asia kerrallaan saa muodon. Taide on hieno yhteiskunnallisen toiminnan kenttä, sillä vaikka sekään ei todellakaan ole vapaa hierarkioista, kilpailusta ja rahan vallasta, se on määritelmällisesti uusien näkökulmien vapaan etsimisen alue.