Stipendin 2021 saavat Dylan Ray Arnold ja Océane Bruel. Stipendinsaajat on valinnut hallituksen nimeämä asiantuntijaryhmä, taiteilijat Katie Lenanton ja Tuomo Tuovinen. Tutustu heidän teoksiinsa taiteilijasivulla.
Me työskentelemme veistosobjektien, esinekytkösten, kuvien ja painetun materiaalin parissa. Yhdessä niistä kasvaa tilallisia installaatioita. Teokset kehkeytyvät usein oman kehollisuutemme sekä kohdattujen arkiympäristöjen ja järjestelmien ristiriidoista. Me olemme kiinnostuneita materiaalisten henkien ekologiasta; virroista ja voimista, jotka muokkaavat maailmaa yhteen ja erilleen. Työskentelyprosessi etenee jaetun mielikuvituksen ja leikkisän ajattelun voimin. Etsimme tuttuja ja unenomaisia muodostelmia sekä läheisyyden, etäisyyden ja kuulumisen sommitelmia.”
Dylan Ray Arnold ja Océane Bruel
veistosassemblaasi veistosassemblaasi
Raadin perustelut
“Dylan Ray Arnold ja Océane Bruel tekevät merkille pantavaa taidetta kumpikin omilla tahoillaan. Lisäksi he ovat vuodesta 2014 lähtien työskennelleet myös kollektiivina. Heidän yhteinen näyttelynsä – The Slow Business of Going, (pilkku on osa nimeä) HAM-galleriassa Helsingissä – innosti meidät ehdottamaan heitä stipendin saajiksi. The Slow Business of Going, kuten heidän aikaisemmatkin näyttelynsä, koostui suuresta määrästä teoksia, joiden materiaaleja ovat arkipäiväiset löydetyt esineet – mm. erilaiset telineet, raamit ja metallirakenteet – sekä materiaalit kuten kipsi, itsetehty paperimassa, käsin käärityt savukkeet ja tuntemattomat nesteet. Näyttely oli eräänlaista visuaalismateriaalista runoutta tai mielentilojen ja sisäisten rytmien terapeuttista arkeologiaa.
Meihin teki vaikutuksen ja meitä koskettivat: Dylanin ja Océanen huolellisuus kuvanveiston prosessien, yksityiskohtien ja kielen suhteen; heidän täsmällisyytensä, huomavaisuutensa ja herkkyytensä; heidän teoksistaan löytyvät yllätykset; heidän vilpittömyytensä; heidän tarkkanäköiset havaintonsa; sekä tapa, jolla he veistoksellisessa praktiikassaan omistautuvat pitkäjänteisille prosesseille – aikaa vievien prosessien loppuun saattamiselle ja toisaalta silleen jättämiselle.
Me ehdottajat pidämme arvossa yhdessä työskentelemisen tarjoamaa tukea ja tervehdimme ilolla tätä tilaisuutta nostaa kollektiivisuutta esiin. HAM-gallerian näyttelyssä todistimme kahden taiteilijan hellävaraista mutta sinnikästä neuvottelua. Katsoessamme heidän veistoksiaan ja näyttelyä kokonaisuutena emme pysty paikantamaan, missä yhden ajatukset loppuvat ja toisen alkavat. ”Yhteisymmärrys, ei yksimielisyys” on ei-hierarkkisen päätöksenteon perusta. Meitä koskettaa nähdä se kauniisti artikuloituna Océanen ja Dylanin taiteessa.”